tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ajatuksia lihavuudesta

Heippa! Minulla on pyörinyt muutaman päivän, siis varsinkin iltaisin paljon ajatuksia liittyen lihavuuteen. Ajattelin, että jos nyt jakaisin niitä ajatuksia täällä blogissa, se voisi antaa omille ajatuksillekkin rauhaa.

1. Olen paljon ajatellut terveyttäni. Mulla on suvussa isäni puolelta paljon diabetestä ja verenpaine tautia. Luojan kiitos, olen vielä ainakin välttänyt korkeat sokeri arvot, luulen, että syy on ollut kasvisruuassa. Veren paine minulla oli koholla silloin kun lähdin viimeisimmästä työpaikastani silloin muutama vuosi sitten, myös pulssi oli korkea. Tästä syytän stressiä. Olen niin onnellinen kun olen vielä ainakin terve ja tunne on sellainen, että vielä terveemmäksi tullaan.

2. Laiskuus. Olin muutama vuosi sitten vielä laiska. Olen vieläkin osittain, mutta nyt jaksan enemmäin kuin koskaan ennen. Eniten on jäänyt harmittamaan, kun rakennettiin taloa, en tehnyt siellä yhtään mitään! Muutaman kerran autoin siivoamisessa. Olin niin lihava ja laiska, etten yksin kertaisesti jaksanut!!!! En jaksanut pitää kotia siistinä, en laitella ruokia usein, en jaksanut käyttää kunnolla koiria ulkona....Mitä sitten jaksoin? Valvoa myöhään, nukkua paljon, myöskin päivällä, syödä ja olla ärsyynyt maailmalle. Koira parat, miten he ovat kärsineet aikoinaan minun lihavuuteni takia.

3. Hygienia. Väitän, että olen aina pukeutunut siististi ja katsunut mitä päälleni laitan. Suurinpiirtein hoitanut ihoani. En ole koskaan ollut kova hikoilija, mutta pahimmassa vaiheessa haisin virtsalta koko ajan. Vaikka kuinka peseyidin, haisin aina. Siksi varmaan seksi elämänikin hiipui lähes olemattomiin. Enkä ihmettele

4. Apu muille. Meidän perheessä on aina ollut tapana auttaa kaikissa asioissa toisiamme. Ennen en auttanut missään ns. fyysisissä hommissa ( maalaus, pihan laitto yms) perhettäni, olin kyllä siellä, mutta en vaan jaksanut ja lopulta he eivät enää kyselleet apuani. He kyllä auttoivat minua, mutta en voinut antaa apua takaisin. 

5. Vaatteet. Kaikki aina ihailivat kauniita vaatteitani. Totuus on kuitenkin se, että ostin ne rytkyt aina mitkä mahtuivat päälle. Nykyään on onneksi kauniimpia vaatteita myös isoille ihmisille. 

6. Seksi. Mitä lihavampi, sen vaikeampaa sekä itselle, että kumppanille. Kyllä se on normaalipainoisena nautinnollisempaa.

7.  Läski. Tuo oli usein kuultu sana töissä ennen. Asiakkaat nimittelivät usein ihan kaikkien kuullen läskiksi, siaksi ja milloin miksikin. Olen aina myöskin kaikille jotka eivät muistaneet nimeäni "se tumma lihava tyttö". Enää en ole kuullut lihavuudesatani työpaikalla. Tähtään myös siihen, ettei kukaan voi enää koskaan huudella minulle missään tuota sanaa.

8. Paino. Nuorempana kuin alin lihoa, isäni aina sanoi, elä osta niitä sipsejä ja limsaa. Äiti oli hienotunteisempi. En koskaan tuntenut olevani kovin lihava, ennen kuin peilikuva muuntui lähes tunnistomattomaksi. Paino sana oli tabu, mistä minulle ei saanut puhua. Vaivaannui, vaihdoin puheenaihetta ja ärsyynnyin. Kaikki perheen jäseneni yrittävät puhua minulle asiasta, mutta suutuin. Myös mieheni oli huolissaan minusta, tuntui siltä, että kaikki vain vittuilivat, vaikka tarkoittivatkin vain hyvää ja olivat aidosti huolissaan.

9. Kesä ja läskit. Hiostaa joka paikasta, meikit valuu naamalle. Selkäläskien välistä tihkuu hikeä, ulkona ei viiti olla. Kesä on maailman ihaninta aikaa ja nyt nautin kesästä jo huomattavasti enemmän.

10. Talvi ja läskit. Mikään takki ei mahdu päälle. Takki auki kuljen viimassa ja tuiskussa ja väitän, että näin on hyvä olla. Paskat. Kukaan muu kuin lihava ihminen, ei tiedä miltä tuntuu olla niin lihava, että vaatteet paukkuu päällä ja toppahousut ratkeavat sivuista kun yrität kumartua? 


Tää kirjoittamine ei ollut helppoa. Pääsi itkukin välissä. Jollain tapaa olen kuitenkin tyytyväinen kirjoittaessani tätä, koska tiedän, että nämä kaikki ovat mennyttä ja asiat ovat toisin nykyään. Niin haluankin asian olevan. Ei koskaan enää tuohon pisteeseen. 

Itse ajattelin, ennen aina, että joo olen hieman pullea, mulla on kaikki asiat hyvin ja ihana perhe ja puoliso. Puoliso olisi varmaan ollut jo historiaa, ellen olisi muuttanut elintapojani. En hänen toimestaan vaan omastani. En tahtonut puolisoni kärsivät omasta taakastani ja meinasin erota moneen kertaan. Olin ahdistunut. SYY siihen oli aika selvä. Väsymys, lihavuus, varmastikkin myös masentuneisuus, huono ravinto ja liikkumattomuus maailman pahin coctail. Kiitos sille hehkulampulle joka vihdoin syttyi mun päähän ja pelasti elämäni ja kiitos niille kaikille ihanille, jotka ovat olleet rinnallani myös vastatuulessa!!!! 

2 kommenttia:

  1. Löysin blogiisi jokin aika sitten ja jäin seurailemaan!! Ruokareseptisi on kivoja, tykkään itsekin paljon kasvisruuasta ja joskus ollutkin pelkkä kasvissyöjä - en enää. Itsellä samankaltaisia ajatuksia kun tekstissäsi kirjoitit... -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tervetuloa mukaan! :) olisiko sinulla jakaa jotain hyvää kasvisreseptiä? :)

      Poista